Posti toi meille tänä aamuna kaivatun masiinan. Nolostellen täytyy myöntää, että tämä on kolomas veenkeittimemme. Ensimmäinen saatiin lahjaksi, ja se onneton tuhoutu, kun alustalle oli roiskahtanut vettä ja keitin käynnistettiin. Toinen ostettiin sitten tilalle (se oli käytetty) ja ostoperusteena oli lähinnä kaunis ulkomuoto (lue: vihreä väri). Nyt kun ollaan vuosi veljeilty sen filipsiläisen kans, on alakanu tuntumaan että se on kertakaikkisen laiska! Kahavinkeittimellämme keittää täyen pannullisen kahvia samassa ajassa kun veenkeittimellä alle litran vettä. Hmm? Päätimme siis hankkia aivan uuden kapistuksen. Tässä jopa ulkomuoto on semmonen että kehtaa pöyällä piettää. Minusta kodinkonneitten valamistajat sais käyttää mielikuvitusta enemmän tuossa ulukonäköasiassa. On tietenkin poikkeuksiakin, kuten KitchenAid, DeLonghi ja Bugatti(), mutta niitten hinnatkin on sitte poikkeuksellisia. Tämän kaverin kuvittelisin olevan laadukas kampe, ja onhan sillä kahen vuojen takkuu. Arvelen vain, että se kattanee hain hampaisiin joutumisen mutta ei alle kaksivuotiaitten lasten käpälöintejä...

Toinenkin ipana sai aurinkolasinsa, kun joku oli katsonut ne tarpeettomiksi. Erinomaiset lasit olleet typykällä, saa nähä miten pikkukaveri omiinsa suhtautuu kun aurinko alakaa paistaa, joskus.. tännää niillä oli ainakin hirmu hauskaa eivätkä millään olisi malttaneet luopua niistä. Alun perin olin arvellut ostaa toiset samanlaiset, vihreänä, mutta eipäs semmonen väri tämän vuojen mallistoon kuulunukkaan. Nyt ilimeisesti siis varjellumme ´tuo vei mun lasit´ -höpötyksiltä kun eivät tunnista niitä nuo pikkuihimiset. Hähä.

 - Viivi