Korut ja systeemit oli aivan ihania, penskat hurjassa vauhissa samaan aikaan, harmiksemme. Mutta päädyin silti pikavalintana tuohon pääasiassa kelta-mustaan koruun, se oli mieluisista väreistä pisin, ja mulle siis sopivin. Pää siellä ois seonnu,eikä olis osannu päättää. jos mukulat ei ois nii terhakkaasti pyristelly liikekannalle. Paitsi sitte kun neki huomas, niin siihähän se show oliki pitää viis mukulaa irti tavaroista, ilman jättelaskua. Toisaalta, tuossa minusta hinnat oli edullisia, ja kohtuullisia, osa jopa tooosi halpoja. En oo varsinaisesti tuon tyylisiä, tai noin rakennettuja ennen nähny, ja suomenlampaan villaa oli kuulemma, ja värjäystä lukuunottamatta ite näperretty,

Hinnat suurimmaksi osaksi (tarkotuksella) näkkyy. En tiiä kui työlästä on terveelle tehä noita pompuloita, mutta mulle ne on mahottomia, niin tuostapa saan huippuetukkaasti tehtailtua rinksuja, sekä hopeanvärisestä, joko organzan kans juhlakoru, tai vahanauhalla arkikoru, tai vaihellaan tilantee mukkaa :) Virkitty symppis rintakukkka-raasu-hellyyttävä makso 50 snt. Miksi minä aina ihastunki niihi jotka on toisen mielestä pilalle menny?

Myyjä oli Leppoisa, ei liian tyrkky, mutta huomioi heti saapuvat asiakkaat. Eikä järkyttyny lapsilaumasta, joka ei ole maaliman hiljasin ja rauhallisen. Jotensakki tyynesti vaan totesi tyyliin että äänethä kuuluu elämää, ku koetettii vällillä vähä tystyst-hiljaa!!  komentoa pistää kaksien autokärrien suuntaan :)

(Pakko oli kaivaa, löytyykö netistä ks. nimellä sivuja/kauppaa tms, ja tässä olkaapa hyvät otranjyvät : http://www.leilukki.net/index.php... En kyllä oo kyselly mainostusluppaa. Mutta ei kai sen luulis ainakaa haittaavan.)

Ilmanen pomppulinna, plus perusvärikkäitä (iiiiiso plussa) ilmapalloja lapsille ilmaiseksi. Ja nyt ne pallot jo on poksunu. Aika hiljasta oli markkinoilla, vaikka puolenpäivä aikaa oltii sielä, ja enne kolmea lähettii. Oliko ihmiset käyny ehkä aamusta, vai onko ihan uus juttu, eikä ole lunastanu paikkaasa vielä? ....

Sukkamyyjät myi mattoja ja sukkia, ja yllättäin ihastuin sukkiin. Made in Italy, ehkä vuojelta miekka ja kirves, etiketeistä päätellen. Kympillä neljät. Koot oli numeroina 9½, 10½ ja ihmettelin että nehän isoja on. Heppu käski sovittaa ku ovat kuulema pientä kokoa, ja horjahin, Älä kaaju älä kaaju, ja tuli "liian liki" kun haiskahti öhm, yskänlääkkeelle, aika voimallisesti. Jostain syystä, vaikka olin kiltisti valikoimassa neljiä sukkia, hempula lopulta lappasi kassiin seitsämän paria. Aika hauskoja, puuvillaa, ja päällinen vähä niinku tosi löysää pikeetä tms verkkoa. *Ja nyt harmittaa etten koukannu mukaan myös punasia.  Koitin vaan pikasee löytää oikian kokosia, oikian määrän. -Missähä on seuraavat markkinat :D

Sorruin myös yhteen ihanuuteen, jonka ehkä nyt uskaltaa kaivella kuvattavaksi kun kakarat nukkuu. Se nimittäin saa oottaa jouluun, kun synttäritki just meni :) -Tämmöne nimittäi:

Käsittelemätöntä puuta, eli voi maalata mieleisekseen. Ja kun oikeen tarkkaan syynäsin, niin luulis tuon kestävänki vähäse aikaa. Olin haaveillu että ostan Pikkuakalle tälle kessää oman plaston rattorin, koska molemmat nykyset on Veetin, ja lopputuloksen tiiätteki. Tämä mokoma puinen versio kuitenki sulatti munt täysin.

Siinä on rattoria joka suunasta, ja kärriä kans. Yllättäen, jotain oranssia tms. Onapah iltapuhteita tässä, ettei mätänemään pääse. Oon tehny koruja esimes niin että peiteväreillä maalannu ja lakannu päälle. Sisäkäytössä varmaan toimis, mutta ulkona en tiiä? Ja kun tätä ei voi talven tullen pistä tiskikonneesee, ja muuttaa puhtaaksi sisäleluksi niinku muoviset lastot :D

Olikohan myyjillä oikeesti ollu ääääääärisurka myynti tms. Kun paikalle saapumalla, hinnat laski jo huimasti. Tietenki hinnat pistää vähärahasta empimää, mutta kunnioitus käsityötä kohtaan ei anna arrmoa tingata. Siitäkin huolimatta tämäki kulkupeli vaihto omistajjaa alkuperäsen 32 sijasta 25 äyriin. Jäin uuestaan ihasteleen niitä kaikkia erilaisia, ja emäntä vaan oli paikalla. Hän ei ollu syntyny asiakaspalveluun, ku puhuminen takelteli nii kovin. Mutta autasko ilmeisesti rattorintekijä.miekkonen haalantu paikalle, ja näki että mää oon taas siinä ni sano että anna sinä 25, ja vie rattori, ku mun on kevyempi kulettaa ne rahat, Niiiiin seki vielä ettei mulla ollukkaa kätteistä ku kakskymppiä ja hilut päälle ku kannatettii sitä korumyyyjää. Ni ojensi vaa massia, että rommauta sinne! Kyllä se passaa. Vaikka oisin sännänny pankin ryöstöön.

-Lissu