Meiän perhe

Väsy painaa jo, ja korutki on vinksallaan. Miehen asusteissa uutta on vain pitsinen kraka. Pitsi erottui vasta hyvin läheltä. Kirppuilulöytö aikojen takaa. Ja pääsi arvokkaaseen käyttöön ja tarpeeseen. Hänen oma musta kraka oli hukasssa, joten joutu turvautumaan Rouvan vaatehuoneen antimiin. Joka sopikin vallan mainiosti yhteen asuni kanssa.

Poikanen ja Typykkä

Poikasen jakku on ollut entisessä elämässä kemiran verho. Tein tuollaiset paian, ja puvun takin sekotukset  pikkumiehille. Materiaali näyttää äkkiä raakasilkiltä, mutta on todennäköisesti pellava/keinokuitusekoitetta, ja vahvaa sellaista. Leikkaukset, kaulukset ja reunat on tuettu tukikankaalla. Kiinnityksenä on tarranauha noin nappien kohdalla. Napit ovat koristeena, ja ruskeita kuten housut, jotka tein ruskeasta farkusta. Kapeahko malli, jossa kuminauha vyötärölla ja lahkeissa.

Tässä näkyy lekkaukset aika hyvin. Epäsymmetrinen leikkaus edessä, helmakappaleet on erimittaiset, miehustasta kaarrettu pystykaulus, hihansuihin hieman levenevät hihat. Ja helma on keskeltä takaa korkea, ja kaartuu sivuille tasaisesti alaspäin...

...jättäen sivuille "kolmiot".

 Äppiäinen Kummisetän sylissä. Siinäkin jakun sivuprofiili näkyy, samoin kuin leikkaukset.

*Jakun ja housujen mallit ja kaavoitukset omia*

Typykän mekkokangas löytyi kangaskasoista, ja muistan ostaneeni sen aika vasta kirpulta tosi edullisesti, alle euron. Muuten en enää hamstraa kangasta, ellei se ole todella halpaa. Ja nyt oli tiukasti tarpeen tämäkin. Mekossa on väljyyttä ja kasvunvaraa, ehkä turhankin railakkaasti. Yläosa on vuoritettu ja olkaimet on kiinnitetty neppareilla, ja takaa eteen tulevat olkaimen päät kolmion malliset. Joskus mahollisesti tarkempi kuva mekosta. Nyt nappasin vain koneella olevia kuvia :) -Helmaosa on reilusti kellotettu, ja vinoon langansuuntaan leikattu ja tottakai vuoritettu ettei tartu sukkiksiin. Alla on liian suuri lainapaita kiireen vuoksi, ja pitkät hihat pysyy kurissa renkaaksi ommelluilla pitsellä. Ja pitsit tuo näyttävyyttä, ja yhdistää paian mekkoon. Panta Henkan alesta, käytännöllinen ja kaunis, koska Intiaaniprinsessa Herkkusuu, on alkanut itse pitää kaikkia pantoja noin.

Intiaaniprinsessa Herkkusuu lempinimi selvinnee kampauksesta ja suun ilmeestä. Namskis, täällä sai pitkästä aikaa herkkuja jotka sopivat myös minun masulle, iholle ja korville!

*mekon malli ja kaavoitus oma*

Mamsellin kampaustakin helpotti HM:n pinnilöyöt. Jakku on pitsiä, jonka olen aina ajatellut pukevani päälle juuri tässä tilaisuudessa. Ehkä karua, mutta realiteettihan se vain on että kaikki kuollaan aikanaan. -Ennen hautajaisia kangas ehti palvella roolivaate-viittana lapsilla, ja monen muun ohessa verhona viimeksi. Sieltä sen kaappasin ompeluun ja pesuun. Malli ei näy kunnolla kuvista, mutta kopsasin sen yhdestä mieluisesta ei-minkään-merkkisestä neulostakista. Joka on yläosasta niukka, mutta levenee reilusti helmaan. Neulosversiossa pystykaulus on pienempi, tähän tein hiukan korkeamman, ja tottakai hihat, ja kaarrokkeet piti kaavottaa uusiksi, että joustamattomassa kankaassa kestää liikkua. Myös helma muuttui hiukan, mutta ajatus lähti liikkeelle tästä mieluisasta paljon palvelleesta vaatekappaleesta.

Mekko on ihan ensimmäinen yläosaton itelle, eikä kyllä ole osunu kohalle asiakastakaan joka olisi halunnut moisen. Eli niinku yleensä, viimetingassa kokeillaan jotain ihan uutta ulottuvuutta. Mekon teon jätin toiseksi viimeiseksi, jos ehdin, periaatteella. Onneksi ehin ja jaksoin. Olis ollu "alaston" olo trikoomekossa. Mekko on niukka rinnan päältä polveen saakka. Ja polvesta alaspäin reilu kellotus, joten halutessaan, alle voi laittaa kunnolla tylliä, ja mekko muuttaa muotoaan kummasti. -Rintojen kohta on väljempi, mutta rypytys ei toiminut haluamallani tavalla. Ehkä olis pitäny laittaa sopiva tukikangas alle, ja silittää kangas rutussa siihen kiinni ;D -Toisella puolella mekossa on pitsinen yksityiskohta, polven päältä helmaan saakka. Tällä kertaa alla oli mustat sukkarit. Mutta muissa juhlissa voi lisätä väriä myös sukkiksilla, jotka näkyy pitsistä läpi.

Siinä näkyy hiukan mekon "pitsihalkiota". Matkalla Pappalaan "jatkoille" poikettiin matkan varrella mökillä. Ja kuvvautinpas kolttua siellä. Rapattuja seiniä vasten :D

Tässä vähän näkyy jakun leveä helma, samoin kuin mekon linja, että polvesta alaspäin leveyttä löytyy! -Vaikka vähän reilumpaanki askellukseen. Jalassa on ulkokengät. Muistotilaisuudessa vaihoin Systerin luottokengät, hopeiset korkkarit.

(Hiiiieman on keskeneräistä, vaan kyllä se mökki kesäksi ehtii.)

Kuvia kattoessa näytti "alastomalta". Vaikka mekko pysyi hyvin kyytillä, eikä ollenkaan tarvinnut kiskoa ylös, ja varmistella tai muuta semmosta. Mikä on hankalimman mahollisen näköstä juhlissa :/

Kolttu kainaloon, ja taas erottuu alustaa vasten halkio.

*Jakun malli kopsattu, ja muokattu Doriksen myymästä neuletakista.*

*Mekon malli ja kaavoitus oma.*

Mökin tuvan rapattua kiviseinää. Juuri semmosta ku toivoin <3

 

 

Valtaisa urakka mulle, ja hienoa että sain sen tehtyä. Joku voi ihmetellä että miksi (teen, jos se on niin iso urakka). Mutta viime laman lapset eletään uutta sellaista. Ei varmasti raskaimman kautta, mutta aika kovilla kolhuilla kuitenki. Kun vaatevarastoa tutkiessa huomaa kaiken olevan liian pientä, tai suurta, vaihtoehtoja jää vähäsen. Kun varoaikaakin oli vain pari viikkoa. -Ja toisaalta, onhan se mahtavaa kun jaksaa tehdä, vaikka lujille ottaakin. Surutyötä ehkä parhaimmillaan. JA pukeutumisella kunnioitetaan juhlassa kuin juhlassa, juhlan päähenkilöä.

-Lissu