Oikean tassun keskimmäisessä sormessa palveli kunnioitettavan kymmenen vuoden uran Kalevala -tyyppinen sormus, joka harmikseni oli niin jo alapuolelta puhki kulunut että vaurioitu lattialle tippuessaan käyttökelvottomaksi.

Siispä tällä naisella oli erittäin hyvä syy, ja tarve hankkia tilalle uusi. Hassua kun semmosta pari senttiä leviää rinkulaa on kulettanut mukana pitkän aikaa, ni tuntuu niinku joku vaate puuttuis, kun  sitä ei olekaan.

Tämän päivän vietimme Ranuan eläinpuistossa kakrujen ja Mamman kanssa. Ja vaikka niiin kovin kitkerältä se souvenirs -kyltti näyttääkin, paikassa kuin paikassa, niin sorruin/tarkoituksellisesti hakkeuvuin putjuukkiin josta voisin löytää rikkoutunneen sormuksen tilalle korvaavan. Kokeilin ensin sileää, leveää. Mutta ei tuntunu omalta, ja riiteli minusta puolipyöreitten palladiumvalkokultasten kans, jotka keikkuu vasurin nimettömässä. Myyjä ei tietenkää nähny sitä korujen kiistaa, hällä nimittäi itellä oli ohuen keltakultaisen puolipyöreän kyljessä samanmoinen sileä leveä :)

Sitten huomasin tuon kuvassa keikkuvan yksilön, ainoa laatuaan. Ja sain sen ängettyä sormeeni, vaikka helle olikin turvottanu tassuja reippaasti. Turvotuksen määrän tajusin vasta paluumatkalla, kun auton ilmastointi alko viilentää olotilaa, ja sormus pyörähellä väljemmin. Ei siinä, tykkään ettei rinkulat ahista, ja kihla- ja vihkisormuksetki on kokoa isommat mitä myyjä olis ehottanu.  Tämä on astetta paksumpi kuin edeltäjänsä, joten jospa se nyt kulkis mukana vähintäänki seuraavat 15, ellei jopa 20 vuotta :D

Mää oon hassu korufriikki. Muita koruja on yllin kyllin reilusti. Mutta sormukset aina mukana. Paitsi viime joulusta lähtien, kun sain Miekkoselta lahjaksi Liisa Vitalin hopeisen Leppäkerttu -sormuksen (en oo muuten tuosta Leppäkerttu nimestä ihan satasen varma, mutta semmonen reikänen pallukka. Noin sentin halkaisijaltaan). Se ei toimi arkisormuksena. Mun käsitys arkisormuksesta, vissii vähä poikkes kultakaupan myyjien näkemyksistä. Kun oon muutaman kerran käyny kattelee, löytyskö sopivaa :) -Suht näyttävää, käyttö/arkisormusta. Joka vois olla aina mukana. Ja ne alko esittelee pelkkiä sileitä leveitä. Sanoin että saa siinä olla krumeluuria, kunhan on niin jämerä että kestää ronskimmanki menon. Toisin kuin Vitalin Pallukka. Se on sellainen että saa varoa ettei tartu mihinkää, avoin se sormus osa, ja liian pehmeää hopeaa minusta. Pettymys että ns. Design tehdään halpis-meiningillä. Eikä edes näy hinnassa.

Tuolla kateltiin Tirpalle somaa Etana -hopeasormusta, mutta sekin kaatu siihe avoimeen alaosaan, ja koot oli liian isoja. Hetken mietin, että josko juottaisin sen vain kiinni? (Sitä oon suunnitellu varovaisesti myös Vitalin Pallukalle) Etana olis ollu hauskan näköinen. Ja mua kyllä meinas huvittaa kun tätönen alko esitellä vaaleanpunaisia sydänsormuksia, pastellisävyisiä ihanuuksia yms. Varovaisesti vihjasin ettei tuo Nainen kovin rinsessa sorttia oo, että ei oikee passaa :D -Typy nimittäi edusti omavalintaisesti reissussa tän näkösenä:

Kuvaan hiipi toinenki Pikkutipunen, ja posettivat sitte yhessä. Oma piti jo noukkia pois että Tipusen vanhemmat saavat rauhassa vertailla, öhm, Rinsessaansa jääkarhuun :D

;) -Lissu