Oleskelen kotosalla Poikasen 05/06, Typykän 08/07 sekä Äpin 11/08 kanssa. Pesueen Isä on nykysellään taas työssä, ja nakertaa siinä sivussa meille mökkiä.

  Arjen sujumiseksi meillä touhuaa myös lastenhoitaja päivittäin. Sekä neljän viikkotunnin mittasella Avustajan työllä, jolloin siivotaan, pyykätään ja tehhään millon mitäki tarpeellista. He molempaiset paikkaavat henkilökohtasta avustajaa :)

Sairastan harvinaista perinnöllistä sairautta, johon kuuluu paljon rakennepoikkeamia, jotka ovat niin kauan kuin muistan aiheuttaneet minulle kovia kipuja, sitä myöten univaikeuksia ja unettomuutta. Sekä toimintakyvyn rajuakin laskua. Toimintakyky laskee koska rikkinäiset paikat rikkoo ympäristöään, esimerksiksi vaikean sorttinen setti oikeassa kädessä. Radi-ulnaarinen synostoosi, joka on aiheuttanut kiertäkä-kalvosin oireyhtymän väärillä liikeradoillaan. Ja niitä liikeratoja kun ei voi muuttaa, kun luut ovat kuutuneet yhteen, siis nämä radius ja ulna. Em. kaltaisia anomalioita on paljon. Tällä hetkellä olen yli kymmenen vuoden akuutin sairastamisen jälkeen onnellisesti toipumassa hippusen lähemmäs "normaalia elämää", uuden toimivan lääkityksen ja hoidon ansiosta. Siksi hehkuttelen onnessani, aina kun saan jotain aikaan, omin pikkukätösin. Se käsintekeminen kun olisi niin lähellä sydäntä! :) <3

(Sairauslista on valitettavan pitkä, usiamman sorttisen reuman, ja oireyhtymän kanssa 13 eri diagnoosia, jotka pakkaavat hiastaan harrastamista, haittaamaan elämää, ja estämään työelämään paluun.)

Parhaillaan päivät on pääosin mukavia, tavallisia lapsiperheen tohinaa pursuavia paketteja, mutta on myös aikoja että Mamma loikoilee sairaalassa. Tai on kotona niin kivuliaana, että tarvii käydä kipupiikeillä, makoilla tns:ssä, infrapunavalossa... Jotka vähän helpottavat tätä taivalta. Yöt on minun oma kompastuskivi, kiitollista että kakrut koisii pääasiassa. Öisin minä kittuutan päivän tekemiset ja menemiset, päivällä kivut onneksi osittain unohtuu ku kattelee elämää ympärillä.

  Olen opiskellut käsi- ja taideteollisessa artesaaniksi, ja suuntautunut tekstiili-vaatetuslinjalta ompeluun. Opinnot venyivät sairastamisen takia neljään vuoteen. Sen jälkeen opiskelin jonkin aikaa suunnittelua Vestonomin koulutusohjelmassa, mutta sairauden vuoksi jouduin lopettamaan kyseisen uudelleenkoulutuksen. Vaikka asiantuntijat silloin arvelivatkin että voisin uudelleenkoulutuksen jälkeen hyödyntää alkuperäistä ammattiani.

Jos minun täytyis määritellä oma tyyli niin en kyllä äkkiä keksi nimeä. Miekkosen mainittema Kameleontti on aika osuva. Kun tyyli vaihtelee niin railakkaasti perinaisellisesta risafarkkuihin. Värit ainakin kuuluu elämään. Shoppailusta en innostu muualla kuin kirppareilla. Kengät, laukut, korut ja vyöt on aikalailla heikkouksia. Niitä ei voi olla liikaa. Rakastan vaatehuonettani, ja parasta on että siellä voi tehdä löytöjä joka päivä! -Vaatteiden pukeminen on merkillistä. Joskus joku ei vaan kerrassaan tunnu hyvältä päällä. Toisinaan mennään samalla setillä liiiian kauan :D -Pääasiassa kai tyyli on renttu. Jos kerran nahkalaukku minulla on niin ihmeellistä, että aiheuttaa ällistystä ;D -Niinkin on käynyt... -Kaikki ei vaan tunne mun vaatehuonetta. Ja laukkuvarantoja-

Vaikka sitä sisältöä, ja varsinkin niitä tulokkaita täällä innolla esittelemme :)

Ehkä tärkeintä on se että koti on aina semmonen että sinne voi tulla, ja minä oon pukkeutunu niin että voin mennä, ja tulla. Samaten lapset. Mei omisteta "arkivaatteita", eikä "pyhävaatteita".. Samat releet saattaa olla salilla ja juhlisa. Asustaminen se ratkasee. Elämä on pääasiassa arkea, miksei nautittais arjen kauneudesta?

Kierrättäminen on koko perheelle tärkeää, ja se näkyy täällä. Se on tullut luonnoliseksi osaksi arkea lamanlapselle, jonka piti ite vaatettaa ittensä, ja ommella vaatteet ite ittelle Mamman verho- ja kangasvarastojen löydöistä. Muuten kuljettiin tätin vanhoissa. Siitä lienee peräisin tämä loputon kauneudenkaipio. Ja into uudistaa vanhaa ja käyttökelpoista, kun siitä saa pienellä vaivalla kaunistakin. Arki on opettanut tämän nykyisen "trendin" jo kauan sitten.