Tätä mun piti sulle leuhottamani, Systeri hyvä! ;) -Mää en olisiko koskaan voinut kuvitellakkaan hankkivani lapselle tuollaista. Mutta. Kun meillä on tuo ropan verhouksen huolto jakkaantunu nii että Isä huolehtii lapsille kenkiä, ja äitikkä loput. Näin tuon takin roikkumassa, kirpulla, minun näkökulmasta suolaseen vajjaan seittemän egen hintaan. Ja jotenki se nappas. Nappas vaikken olis uskonu. Ja kun muistin että Isä on hankkinu Poikaselle ens kaueksi mustat tennarit ja takkia on koko 116, Poikasen ollessa noin 104, niin sehän oli lopulta ihan välttämätöin investointi.

Niin ja sitä paitsi, ens kauden takki puuttu, ja näillä näkymin munsta ei enää ompelijaa leivota :/  Niinpä ostin takin, ja Oijoijoijoi sitä riemua. En olis uskonu pojan niin ilahtuvan, äääääniki madaltu hati huomattavasti, ja jätkä oli samontein menossa mopolla motarille!! :D

Pst. Hyvä maku mun pennulla, ku keltanen villis vilkkuu alta, ja keltanen huivi kaulassa ;b

-Lissu